Tänään Sindi täytti 8 viikkoa. Painoa pennulla on nyt 1,8 kg. Se on kotiutunut oikein hyvin meidän laumaan. Nyt kun kelit on lauhtuneet olemme päässeet ulkoilemaankin. Pikkuinen piipertää kovaa vauhtia toisten perässä. Joskin enimmäkseen se vielä on saanut matkustaa sylissä.
Sindi on hyvin rohkea ja reipas pentu. Muutama uusi kuva Sindin kuvakansiossa.

 

Koko talven lenkkimme on kulkenut tuosta pihamme päästä lähtevällä Limingan joella. Se on mielestäni enemmän oja kuin joki, eli tuollainen pieni vesipahanen. Koirat juoksentelevat siinä vapaana syöden löytämiään jänönpapanoita. Sindikin halusi lenkille mukaan. Emme vielä kovin pitkästi anna sen juoksennella. Se matkustaa vuoroin minun povessa, vuoroin Teukan. Paluumatkalla Sindi oli Teukan "kyydissä". Yhtä-äkkiä Teukka huudahti, että ota äkkiä pentu minulta. Käännyin katsomaan taakseni ja huomasin sen mikä oli Teukan pelästyttänyt; Sani oli pudonnut avantoon. En jäänyt pentua Teukalta ottamaan vaan syöksyin avannon reunalle. Tartuin Sania niskakarvoista ja vedin kuiville. Sen jälkeen pääsi itku. Sani ravisteli vaan turkkinsa ja lähti hurjaa vauhtia haastamaan toisia leikkiin. Onneksi olimme lähellä kotia. Sani pääsi lämpimään pesuun ja kuivaukseen. Joki on matala ja jäässä varmaan lähes pohjaan asti. Kuitenkin siinä oli tuo kauhistuttava avanto, joka selvästikin johti jotenkin jään alle. Onneksemme kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Sani ei tainnut edes huomata millaisen säikähdyksen meille aiheutti. Tässä se nyt vierssäni köllii hyvin tyytyväisenä. Voisinpa melkein vannoa, että se hymyilee ;).

Noin vuosi sitten mietimme, että perheeseemme sopisi yksi koira lisää. Toiveikkaana jäimme odottelemaan, josko Sani meille sen pennun tekisi. Kesällä Sani sai pennut; kaikki uroksia. Urosta emme kuitenkaan halunneet jättää kotiin.
Nyt vihdoin ja viimein pitkä pennun odotus on päättynyt.
Kävimme tänään hakemassa Varkaudesta Amarantes kennelistä Kirstiltä söpön blue merle narttupennun Sindin. Kiitos Kirsti ihanasta pennusta!
Ihanaa kun saatiin vähän meillekin taas elämää :).
Matka meni todella hyvin. Pari kertaa matkan aikana Sindille tuli huono olo.
Muutoin se nukkui lähes koko matkan.
Kotona Pessi ja Sani ottivat Sindin iloisesti vastaan. Sani oli valmis heti leikkimään pennun kanssa ja kantoi sille omia nalleja.
Panda katseli pentua hyvin nyreissään. Se ei oikein ilahtunut uudesta kaverista.
Eiköhän sekin hyväksy pian pennun kuten hyväksyi aikanaan Saninkin :).
Nyt kun pentu tuli taloon, piti kaivaa muistutukseksi koiran laki esille:

Jos pidän siitä, se on minun.
Jos se on suussani, se on minun.
Jos pystyn ottamaan sen sinulta, se on minun.
Jos se oli minulla juuri äsken, se on minun.
Jos se on minun, se ei voi olla sinun.
Jos pureskelen jotain palasiksi, kaikki palaset ovat minun.
Jos se vain näyttääkin siltä että se on minun, se on minun.
Jos näin sen ensin, se on minun.
Jos leikit jollakin ja laitat sen maahan, siitä tulee automaattisesti minun.
Jos se on rikki, se on sinun.

Kävimme koirien kanssa tälle vuodelle ensimmäistä kertaa shelttilenkillä. Kiersimme hieman yli tunnin metsälenkin. Koirat nauttivat pikku pakkasesta. Ne telmivät lumessa ja ajoivat toisiaan takaa. Koirilla näyttää olevan lenkeillä aina yhtä hauskaa. Kyllähän siellä aina omakin mieli mukavasti piristyy.

Kävimme tänään vuoden ensimmäisessä näyttelyssä Kajaanissa. Lähdimme ajelemaan aamulla puoli seitsemän aikaan kohti Kajaania.
Johanna meidän naapurista lähti kahden partacollien Tilman ja Tuiskun kanssa meidän kyydillä. Matka sujui mukavasti koirista jutustellen.
Matkalla sää vaihteli 7 asteen pakkasesta 20 asteeseen. Perillä Kajaanissa oli kirpakka 18 asteen pakkanen.
Näyttelyyn oli ilmoitettu 74 shelttiä. Dina Korna Virosta oli tuomarina.
Sani esiintyi kehässä oikein kauniisti. Aivan parhaimmilleen se ei vielä tähän näyttelyyn ehtinyt. Olimme EH tulokseen ihan tyytyväisiä.
Oli mukava käydä näyttelyssä pitkästä aikaa tapaamassa ystäviä ja vaihtamassa kuulumisia.
Otin auton ikkunasta kuvan aurinkoisesta talvimaisemasta.