Noin vuosi sitten mietimme, että perheeseemme sopisi yksi koira lisää. Toiveikkaana jäimme odottelemaan, josko Sani meille sen pennun tekisi. Kesällä Sani sai pennut; kaikki uroksia. Urosta emme kuitenkaan halunneet jättää kotiin.
Nyt vihdoin ja viimein pitkä pennun odotus on päättynyt.
Kävimme tänään hakemassa Varkaudesta Amarantes kennelistä Kirstiltä söpön blue merle narttupennun Sindin. Kiitos Kirsti ihanasta pennusta!
Ihanaa kun saatiin vähän meillekin taas elämää :).
Matka meni todella hyvin. Pari kertaa matkan aikana Sindille tuli huono olo.
Muutoin se nukkui lähes koko matkan.
Kotona Pessi ja Sani ottivat Sindin iloisesti vastaan. Sani oli valmis heti leikkimään pennun kanssa ja kantoi sille omia nalleja.
Panda katseli pentua hyvin nyreissään. Se ei oikein ilahtunut uudesta kaverista.
Eiköhän sekin hyväksy pian pennun kuten hyväksyi aikanaan Saninkin :).
Nyt kun pentu tuli taloon, piti kaivaa muistutukseksi koiran laki esille:

Jos pidän siitä, se on minun.
Jos se on suussani, se on minun.
Jos pystyn ottamaan sen sinulta, se on minun.
Jos se oli minulla juuri äsken, se on minun.
Jos se on minun, se ei voi olla sinun.
Jos pureskelen jotain palasiksi, kaikki palaset ovat minun.
Jos se vain näyttääkin siltä että se on minun, se on minun.
Jos näin sen ensin, se on minun.
Jos leikit jollakin ja laitat sen maahan, siitä tulee automaattisesti minun.
Jos se on rikki, se on sinun.