Koko talven lenkkimme on kulkenut tuosta pihamme päästä lähtevällä Limingan joella. Se on mielestäni enemmän oja kuin joki, eli tuollainen pieni vesipahanen. Koirat juoksentelevat siinä vapaana syöden löytämiään jänönpapanoita. Sindikin halusi lenkille mukaan. Emme vielä kovin pitkästi anna sen juoksennella. Se matkustaa vuoroin minun povessa, vuoroin Teukan. Paluumatkalla Sindi oli Teukan "kyydissä". Yhtä-äkkiä Teukka huudahti, että ota äkkiä pentu minulta. Käännyin katsomaan taakseni ja huomasin sen mikä oli Teukan pelästyttänyt; Sani oli pudonnut avantoon. En jäänyt pentua Teukalta ottamaan vaan syöksyin avannon reunalle. Tartuin Sania niskakarvoista ja vedin kuiville. Sen jälkeen pääsi itku. Sani ravisteli vaan turkkinsa ja lähti hurjaa vauhtia haastamaan toisia leikkiin. Onneksi olimme lähellä kotia. Sani pääsi lämpimään pesuun ja kuivaukseen. Joki on matala ja jäässä varmaan lähes pohjaan asti. Kuitenkin siinä oli tuo kauhistuttava avanto, joka selvästikin johti jotenkin jään alle. Onneksemme kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Sani ei tainnut edes huomata millaisen säikähdyksen meille aiheutti. Tässä se nyt vierssäni köllii hyvin tyytyväisenä. Voisinpa melkein vannoa, että se hymyilee ;).